Hevosen omistaja, ratsastaja tai nahkaharrastaja, joka haluaa ymmärtää satulasepän perinnettä ja hevosvarusteiden nahkatöitä, huomaa pian, ettei valjaiden tai suitsien nahka ole samaa kuin takin tai lompakon nahka. Hevosvarusteiden nahkatyöt ovat oma erikoisalansa: nahan pitää kestää vetoa, hikeä, tallin kosteutta ja Suomen pakkasia vuosikymmeniä. Tästä artikkelista selviää, mitä satulaseppä tekee, millaista nahkaa hevosvarusteisiin käytetään, mitä korjaus maksaa ja miten varusteet saa kestämään.
Satulasepän ammatti Suomessa ennen ja nyt
Satulaseppä ja valjasseppä olivat vielä 1900-luvun alkupuolella lähes jokaisen pitäjän ammattilaisia. Työhevonen veti auraa, tukkireggä ja kirkkorekeä, ja jokainen talo tarvitsi toimivat länkivaljaat rahkeineen, suitsineen ja ohjaksineen. Kun traktorit yleistyivät 1950- ja 1960-luvuilla, ammatti kutistui nopeasti.
Hevosharrastus toi sen takaisin. Suomessa on noin 75 000 hevosta, ja ravikulttuuri sekä ratsastus pitävät yllä kysyntää suitsille, kuolaimien hihnoille, jalustinhihnoille ja ravivaljaille. Nykyinen satulaseppä tekee usein kolmea asiaa: uusia varusteita mittatilauksena, korjauksia ja satulan sovitusta tai pehmusteiden muokkausta.
Perinteinen nahkasepän palveluita ja satulasepän työtä ei kannata sekoittaa keskenään. Moni nahkaseppä korjaa vyön tai laukun hihnan taitavasti, mutta satulan puurungon tai pehmusteiden kanssa työskentely vaatii erikoisosaamista ja hevosen anatomian tuntemusta.
Hevosvarusteiden nahkatyöt vaativat oikean nahan
Hevosvarusteissa käytetään lähes aina kasviparkittua naudannahkaa. Krominahka on pehmeää ja kestää vettä hyvin, mutta se venyy kuormituksessa ja on liukas. Kasviparkittu nahka pitää muotonsa, ottaa vastaan rasvan ja tummuu kauniisti käytössä.
Suitsiin ja ohjaksiin käytetään bridle leather -tyyppistä nahkaa, joka on kasviparkittu ja kyllästetty rasvoilla jo parkitsemoissa. Paksuus on yleensä 3,5-5 mm. Jalustinhihnoissa ja vatsavöissä vaatimukset ovat vielä tiukemmat, koska hihnan pettäminen tarkoittaa ratsastajan putoamista. Ohuempaa 1,5-2,5 mm nahkaa käytetään vuorauksiin ja koristeosiin. Paksuuksista ja niiden merkinnöistä kerrotaan tarkemmin käsityönahkan paksuusluokituksia käsittelevässä artikkelissa.
Hyvän valjasnahan tunnistaa taivuttamalla. Täysnahkainen, kunnolla rasvattu hihna taipuu tasaisesti, eikä pinta halkeile eikä vaalene taitteesta. Halkaistu nahka, jonka pintaan on prässätty keinotekoinen kuvio, näyttää taitteessa usein vaalealta ja kuituiselta. Hevosvarusteissa sellainen on turvallisuusriski.
Poronnahkaa ja hirvennahkaa näkee suomalaisissa hevosvarusteissa lähinnä koristeena tai pehmusteena. Ne ovat pehmeitä ja lämpimiä, mutta eivät kestä vetoa samalla tavalla kuin paksu naudannahka.
Käsin ommeltu satulapisto ja muut tekniikat
Satulasepän tunnusmerkki on satulapisto: kaksi neulaa kulkee samasta reiästä vastakkaisiin suuntiin. Jos yksi lanka katkeaa, sauma ei purkaudu, koska toinen lanka pitää sen kiinni. Ompelukoneen tikki purkautuu katkenneesta kohdasta helposti koko matkalta.
Hienoissa suitsissa pistoja on 8-12 tuumalle, raskaissa työvaljaissa 5-7. Lanka on vahattua pellavaa tai polyesteriä. Reiät tehdään piikkipyörällä tai ompelupiikillä, ja reunat viimeistellään reunahöylällä, hiotaan ja kiillotetaan. Työvälineistä, kuten ompelupuristimesta eli ”satulasepän hevosesta”, kerrotaan lisää artikkelissa nahkasepän työpajan välineistä.
Yksi suitsipari käsin tehtynä vie kokeneelta tekijältä 8-15 työtuntia. Siksi käsityönä tehdyt suitset maksavat Suomessa tyypillisesti 250-600 €, kun tehdasvalmisteiset saa 60-150 eurolla.
Myytti: mitä enemmän rasvaa, sitä paremmin nahka kestää
Tallilla kuulee usein, että nahkavarusteet pitää rasvata märiksi joka viikko. Totuus on toinen. Liika öljy, varsinkin sorkkaöljy tai puhdas ruokaöljy, pehmentää kasviparkitun nahan kuidut niin, että hihna alkaa venyä. Ylirasvattu jalustinhihna voi venyä useita senttejä, ja ompeleiden ympäriltä nahka heikkenee.
Ammattilainen puhdistaa ensin satulasaippualla ja kostealla sienellä, antaa kuivua huoneenlämmössä ja levittää sitten ohuen kerroksen nahkavoidetta. Tavallisessa käytössä riittää rasvaus 4-8 viikon välein. Poikkeuksen tekevät kuivat, haalistuneet vanhat varusteet ja sateessa kastuneet varusteet – niitä hoidetaan useammin, mutta silloinkin ohuin kerroksin.
Suomen ilmasto ja tallin olosuhteet
Hevosvarusteiden pahin vihollinen ei ole käyttö vaan säilytys. Tallin ammoniakki, hevosen hien suola ja satulahuoneen vaihteleva kosteus kuluttavat nahkaa nopeammin kuin ratsastus. Lämmittämättömässä satulahuoneessa nahka homehtuu syksyllä ja kuivuu kovaksi kovilla pakkasilla.
Pakkasella jäykistynyttä hihnaa ei saa taivuttaa väkisin. Jos ajat Pohjois-Suomessa reessä tai ratsastat –15 asteessa, nahka kannattaa lämmittää sisällä ennen käyttöä. Kylmänä taitettu kasviparkittu nahka voi saada pintaan halkeamia, jotka eivät koskaan korjaannu.
Paras säilytyspaikka on tasalämpöinen ja kuiva, kosteus noin 40-60 %. Satula pidetään telineessä eikä lattialla, ja suitset ripustetaan pyöreälle koukulle, joka ei taita niskahihnaa.
Yleisimmät virheet hevosvarusteiden hankinnassa ja hoidossa
Ensimmäinen virhe on ostaa käytetty satula pelkästään merkin ja hinnan perusteella. Satula, joka istui edellisen omistajan hevoselle, voi painaa omaa hevosta lapojen kohdalta ja aiheuttaa selkäkipua. Ammattimainen sovitus maksaa yleensä 60-120 € ja säästää eläinlääkärikuluja.
Toinen virhe on korjauttaa rikkinäinen jalustinhihna tai vatsavyö kenellä tahansa. Turvallisuuteen vaikuttavat hihnat kuuluvat ammattilaiselle, joka arvioi koko hihnan kunnon eikä vain repeämäkohtaa.
Kolmas virhe on jättää kastuneet varusteet patterin päälle kuivumaan. Nopea kuivaus vetää rasvat pois ja tekee nahasta hauraan.
Eettisyys, kemikaalit ja vaihtoehdot
Kasviparkitsemuksen suosio on kasvanut myös siksi, että ostajat kysyvät enemmän tuotannon ympäristövaikutuksista. EU:n REACH-asetus rajoittaa kuuden arvoisen kromin pitoisuuden ihon kanssa kosketuksiin joutuvissa nahkatuotteissa 3 mg/kg:aan. Rajoitus koskee myös hevosvarusteita, joihin ratsastaja koskee paljain käsin.
Synteettiset satulat ja biothane-tyyppiset muovipinnoitetut hihnat ovat yleistyneet erityisesti kilpailu- ja maastokäytössä. Ne ovat kevyitä, pestävissä ja kestävät sadetta. Ne eivät kuitenkaan muotoudu hevoseen samalla tavalla kuin nahka, eikä niitä voi korjata perinteisin menetelmin. Valinta riippuu käytöstä, ei siitä, kumpi on ”parempi”.
Saappaat ja ratsastuskengät kuuluvat kenkäkauppoihin ja nahkaiset satulalaukut usein laukkukauppoihin, vaikka ne ovat nahkaa. Satulaseppä voi silti korjata niiden hihnoja ja saumoja.
UKK
Paljonko satulan korjaus maksaa?
Pehmusteiden täyttö tai muokkaus maksaa tyypillisesti 80-200 €, ompeleiden uusiminen 30-100 € kohteesta riippuen. Rikkoutuneen puurungon vaihto on niin kallis, että usein kannattaa harkita uutta satulaa.
Voiko tavallinen nahkaseppä korjata suitset?
Yksinkertaisen sauman tai soljen vaihdon voi tehdä moni nahkaseppä. Satulan sovitus ja kantavien hihnojen arviointi kannattaa jättää satulasepälle, joka tuntee hevosvarusteiden turvallisuusvaatimukset.
Kuinka kauan hyvät nahkasuitset kestävät?
Kasviparkitusta bridle-nahasta käsin ommellut suitset kestävät oikein hoidettuina 15-30 vuotta. Ompeleet uusitaan tarvittaessa, mutta nahka itsessään kestää pitkään.
Perinteen arvo käytännössä
Satulasepän perinne näkyy siinä, että hyvä hevosvaruste on rakennettu korjattavaksi. Kun valitset kasviparkitun täysnahan ja käsin ommellut saumat, pidät varusteet kuivina ja rasvaat ne maltillisesti, sama suitsipari voi palvella usean hevosen ajan. Ennen ostoa kannattaa taivuttaa hihnaa, katsoa saumat läheltä ja kysyä tekijältä, mistä nahka on peräisin.