Nahkajalkineiden mittatilaus kiinnostaa erityisesti metsästäjiä, erähenkisiä kulkijoita ja käsityöstä kiinnostuneita, joille valmiit kenkämallistot eivät tarjoa oikeaa istuvuutta. Jalkapohjan mittaus on koko prosessin perusta – jos se tehdään huolimattomasti, ei paraskaan hirvinahka tai taitavin nahkaseppä pelasta lopputulosta.
Miksi jalkapohjan mittaus ratkaisee lopputuloksen
Mittatilaustyössä jalkine rakennetaan lestin varaan, ja lesti taas syntyy jalkapohjan mittojen pohjalta. Jos mitat ovat 3–4 millimetriä pielessä, tulos tuntuu ensin ihan hyvältä sovituksessa mutta alkaa hangata jo parin käyttötunnin jälkeen. Tämä korostuu erityisesti talvikäytössä, kun paksu villasukka tai huopatossun sisäosa vie tilaa jalan ja nahkan välistä.
Kasviparkittu paksu nahka joustaa vähemmän kuin kromiparkittu, ohuempi nahka, joten mittatarkkuuden merkitys kasvaa mallista riippuen. Poronnahasta tai hirvennahasta valmistetuissa metsästysjalkineissa virhemarginaali on erityisen pieni, koska materiaali on samalla sekä kestävä että suhteellisen jäykkä verrattuna esimerkiksi vuohennahkaan.
Jalkapohjan mittaus käytännössä – askel askeleelta
Ammattilainen aloittaa mittauksen aina illalla, kello 17–20 aikoihin, koska jalka turpoaa päivän kuluessa jopa 4–5 prosenttia aamun tilanteesta. Aamulla otettu mitta antaa jalkineesta liian tiukan.
Mittaus etenee näin:
1. Ääriviivan piirto – jalka asetetaan tasaiselle paperille koko painolla, ja jalan ääriviiva piirretään kynällä pystysuoraan, ei viistoon.
2. Pituuden mittaus – pisimmästä varpaasta kantapään takareunaan, millimetrin tarkkuudella.
3. Leveyden mittaus – jalkapöydän leveimmästä kohdasta, yleensä isovarpaan ja pikkuvarpaan tyvinivelten kohdalta.
4. Nilkan ja pöydän ympärysmitta – erityisen tärkeä korkeavartisissa saappaissa ja mokkasiineissa.
5. Molemmat jalat erikseen – lähes jokaisella ihmisellä toinen jalka on 2–8 millimetriä toista suurempi.
Näistä mitoista nahkaseppä muotoilee lestin, joka toimii koko jalkineen rungon pohjana. Sama menettely pätee riippumatta siitä, tehdäänkö jalkine kokonaan käsityönä vai osittain koneellisesti.
Yleisimmät virheet mittauksessa
Ensimmäinen yleinen virhe on mittaaminen istuen. Jalka litistyy ja levenee eri tavalla seisten kuin istuen, ja ero voi olla 3–6 millimetriä leveydessä. Toinen virhe on sukan unohtaminen: jos jalkine on tarkoitettu käytettäväksi paksun villasukan kanssa – kuten suomalaisessa talvikäytössä usein on – mittaus pitää tehdä juuri sillä sukalla, jota jalkineen kanssa käytetään.
Kolmas virhe on molempien jalkojen mittaamisen laiminlyönti. Moni olettaa jalkojen olevan symmetriset, vaikka käytännössä lähes kaikilla on pieni ero. Mittatilaustyössä tämä ero kannattaa huomioida, koska se erottaa hyvän istuvuuden keskinkertaisesta – ja koko mittatilauksen idea on juuri tarkkuus, jota valmiskengät eivät tarjoa.
Nahkamateriaalin vaikutus istuvuuteen
Materiaalivalinta vaikuttaa siihen, kuinka paljon mittavirhettä nahka antaa anteeksi. Naudannahka jaettuna eri paksuusluokkiin (2–4 mm runkonahkaan, ohuempi vuorinahkaan) muovautuu käytössä hitaasti mutta pysyvästi. Hirvennahka on kevyempi ja hengittävämpi, minkä vuoksi se on ollut pitkään suomalaisten metsästäjien ja erähenkien suosiossa juuri jalkineissa ja käsineissä.
Mokkanahka taas venyy enemmän kuin sileäpintainen nappanahka, joten siitä valmistetussa jalkineessa muutaman millimetrin mittavirhe tasoittuu osittain itsestään parin ensimmäisen käyttöviikon aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mittaus kannattaisi tehdä löysästi – venymä pitää laskea etukäteen, ei jättää sattuman varaan.
Kengät ja laukut kuuluvat omiin erikoisliikkeisiinsä
Yleinen väärinkäsitys on, että sama nahkakauppa hoitaisi sekä vaatteet, asusteet että varsinaiset kenkäostokset saman katon alta. Käytännössä valmiiden nahkajalkineiden ja -laukkujen myynti on eriytynyt omiksi erikoisliikkeikseen: kengät kuuluvat kenkäkauppojen valikoimaan ja laukut laukkukauppoihin, vaikka molemmat valmistetaan usein samasta materiaalista kuin nahkatakit tai -vyöt.
Nahka-alan mittatilaustyö sen sijaan – olipa kyse jalkineesta, työvaatteesta tai laukusta – noudattaa samaa mittausperiaatetta: tarkka lähtömitta, oikea ajankohta ja materiaalin venymän huomiointi. Samaa logiikkaa hyödynnetään esimerkiksi mittatilausnahassa työvaatteisiin ja virkapukuihin, jossa vartalon mitat toimivat samassa roolissa kuin jalkapohjan mitat jalkineissa.
UKK
Kuinka usein jalka pitäisi mitata uudelleen ennen mittatilaustyötä?
Jalan koko muuttuu iän, painonvaihtelun ja esimerkiksi raskauden myötä, joten mittaus kannattaa uusia, jos edellisestä on kulunut yli 2–3 vuotta tai jos aiempi jalkine on alkanut tuntua väärältä.
Riittääkö kengän sisäpohjan mittaaminen jalkapohjan mittauksen sijaan?
Ei riitä. Vanhan kengän sisäpohja kertoo vain sen, miten jalka on jo muovannut kyseistä jalkinetta, ei todellista jalan muotoa levossa ja kuormitettuna – siksi ammattilainen mittaa aina paljaan jalan.
Vaikuttaako REACH-asetus mittatilausjalkineiden nahkaan?
Kyllä. EU:n REACH-asetus rajoittaa muun muassa kromi(VI)-yhdisteiden pitoisuutta parkitussa nahassa, mikä koskee sekä valmiita jalkineita että mittatilaustyöhön käytettävää raaka-ainetta – tämä kannattaa tarkistaa erityisesti tuontinahkaa käytettäessä.
Yhteenveto
Onnistunut nahkajalkineiden mittatilaus lähtee huolellisesta jalkapohjan mittauksesta: molemmat jalat erikseen, oikea kellonaika ja käyttötilannetta vastaava sukka. Materiaalivalinta – hirvennahka, naudannahka tai mokka – vaikuttaa siihen, kuinka paljon liikkumavaraa lopputulos vielä antaa, mutta se ei koskaan korvaa tarkkaa alkumittausta. Samat periaatteet pätevät laajemminkin nahka-alan mittatilaustyössä, kuten mittatilauspalvelun eri työvaiheissa ja käsityönahan paksuusluokituksissa nähdään.